324# Kisakauden avaus Rebekan kanssa

Ehkä typerimmän näköinen hevonen ikinä mutta silti vaan paras <3

Viime lauantaina (26.3) muistin taas kunnolla minkä takia tahdoin tuon hevosen, ja minkä takia rakastan sitä niin paljon.Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää, ja jännitin jo matkalla, mitä suoraan sanottuna harvemmin käy, sillä ei oltu hypätty noin kuukauteen ollenkaan, ja luokiksi oltiin ilmoitettu ne yleiset 100 & 110.  Rebekakin taisi olla jotenkin jännittynyt, sillä se on yleensä ihan kiltti Pinjaa kohtaan, ja siellä ei antanut Pinjan ottaa kunnolla takajaloista pinteleitä pois.
Kun lähdin tekemään sileän verkkaa, olin varma ettei mistään tule oikesti mitään, sillä olen tainnut mainita joskus aiemminkin siitä että minun tapana on ajatella että jos verkka menee hyvin, niin silloin ei radasta tule mitään.  Esteverkkaan kun päästiin, Rebeka oli vieläkin ihan superhyvä. Silloin alkoi jännitys hipomaan kattoa, ja olin varma että jos mikään muu ei mene pieleen, hyppään varmasti väärän esteen.

Ykkösesteelle lähti ihan hyvin, mutta ennen kakkosestettä R ei kuunnellut yhtään, oikeasti yhtään, ulkopohjetta, ja valuttiin tosi hassusti sille esteelle, mutta ei mitään ongelmaa ja matka jatkuu. Kolmoselle tuli tosi kiva hyppy, mutta neloselle tuli se minun normaali moka, pitkän lähestymisen pysty, ja laukka on liian löysää, niin siitä sitten puomi. Tuntuu, että sen esteen jälkeen itse vasta heräsin, ja aloin ratsastamaan kunnolla. Vitonen oli okseri-pysty sarja, joka on meille aika hankala, ja johon itse tunsin jo a-osan päällä, että b tulisi alas jos ei tekisi jotain, niin suoraan sanottuna rumannäköisesti kiskaisin Rebekan hyppäämään siitä Beestä yli, johon tulikin kunnon kenguruloikka.
Kokonaisuutena rata oli kyllä superhyvä, ja se yksi puomikaan ei haitannut yhtikäs mitään! Sijoituskaan ei ollut mitenkään huono, 15/34, vaikka se puomi tulikin heti ykkösvaiheessa.

Sitten 110cm. Verkka ei lähtenyt käyntiin ihan yhtä hyvin.  Rebeka oli vähän häslä, tai noh, turhaan sitä hevosta haukkumaan jos itse ei osaa ratsastaa. Rebeka oli suht hyvä, mutta minä tein siellä kokoajan jotain todella mysteeristä. Alkuun pystyille ei tullut varmaan yhtään puhdasta hyppyä, ja ensimmäinen puhdas joka tuli, niin minulta lensi jalustin jalasta ja meinasin lentää selästä. Onni on ihana ja taitava isosisko, joka tuli karjumaan minulle verkan reunalle, sekä hevonen joka kestää minun mokailut, ja ei suutu herkästä!

 

Saatiin kuitenkin onneksi ne jokunen hyvä hyppy vielä ennen radalle lähtöä, niin olin ihan luottavaisella fiiliksellä. Ykköseste oli se samainen, joka metrissä heitettiin kenttään, joten ennen hyppyä otin varmuudella ja napautin raipalla kaulalle, sillä sellainenkin pieni merkki on Rebekalle todella hyvä muistutus, että nyt pitää nostaa kinttuja. Noh puhtaasti päästiin yli, ja sitten pitikin keskittyä jo satasella kakkosesteeseen, jonka tie tuli todella hankalana ja okseri oli jotenkin hankalasti siinä, ja vähän jäätiin ehkä pohjaan, ja varmaan puomien väri hämäsi Rebekaa, sillä Rebeka hyppäsi siitä suoraan läpi. Sanon suoraan että hämäsi, sillä Rebeka on suhtkoht tarkka jaloistaan, ja kuten videoltakin näkee, niin se ampuu totaalisesti läpi siitä. Ja paikkakaan ei ollut liian pohjassa Rebekalle, sillä R on sellainen hevonen joka hyppää mieluummin pohjasta kuin kaukaa. Ei siinä mitään, matka jatkuu. Rata oli muuten suhtkoht sujuva ja hyvä. Se oli sellainen rata, mihin ei voi olla kuin tyytyväinen! Sijoitus oli 10/21, ja luokassa oli tosi monta pahaa vastusta, ja ei mikään helpoin tuollaisella laukalla vänkäävälle hevoselle, joten, ehkä on pakko myöntää että tuo hevonen on kultaa!


 Kaikki kuvat (c) Pinja & Nanna

Kaunis poni <3

Tämä ja seuraava kuva XDDXDD