324# Kisakauden avaus Rebekan kanssa

Ehkä typerimmän näköinen hevonen ikinä mutta silti vaan paras <3

Viime lauantaina (26.3) muistin taas kunnolla minkä takia tahdoin tuon hevosen, ja minkä takia rakastan sitä niin paljon.Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää, ja jännitin jo matkalla, mitä suoraan sanottuna harvemmin käy, sillä ei oltu hypätty noin kuukauteen ollenkaan, ja luokiksi oltiin ilmoitettu ne yleiset 100 & 110.  Rebekakin taisi olla jotenkin jännittynyt, sillä se on yleensä ihan kiltti Pinjaa kohtaan, ja siellä ei antanut Pinjan ottaa kunnolla takajaloista pinteleitä pois.
Kun lähdin tekemään sileän verkkaa, olin varma ettei mistään tule oikesti mitään, sillä olen tainnut mainita joskus aiemminkin siitä että minun tapana on ajatella että jos verkka menee hyvin, niin silloin ei radasta tule mitään.  Esteverkkaan kun päästiin, Rebeka oli vieläkin ihan superhyvä. Silloin alkoi jännitys hipomaan kattoa, ja olin varma että jos mikään muu ei mene pieleen, hyppään varmasti väärän esteen.

Ykkösesteelle lähti ihan hyvin, mutta ennen kakkosestettä R ei kuunnellut yhtään, oikeasti yhtään, ulkopohjetta, ja valuttiin tosi hassusti sille esteelle, mutta ei mitään ongelmaa ja matka jatkuu. Kolmoselle tuli tosi kiva hyppy, mutta neloselle tuli se minun normaali moka, pitkän lähestymisen pysty, ja laukka on liian löysää, niin siitä sitten puomi. Tuntuu, että sen esteen jälkeen itse vasta heräsin, ja aloin ratsastamaan kunnolla. Vitonen oli okseri-pysty sarja, joka on meille aika hankala, ja johon itse tunsin jo a-osan päällä, että b tulisi alas jos ei tekisi jotain, niin suoraan sanottuna rumannäköisesti kiskaisin Rebekan hyppäämään siitä Beestä yli, johon tulikin kunnon kenguruloikka.
Kokonaisuutena rata oli kyllä superhyvä, ja se yksi puomikaan ei haitannut yhtikäs mitään! Sijoituskaan ei ollut mitenkään huono, 15/34, vaikka se puomi tulikin heti ykkösvaiheessa.

Sitten 110cm. Verkka ei lähtenyt käyntiin ihan yhtä hyvin.  Rebeka oli vähän häslä, tai noh, turhaan sitä hevosta haukkumaan jos itse ei osaa ratsastaa. Rebeka oli suht hyvä, mutta minä tein siellä kokoajan jotain todella mysteeristä. Alkuun pystyille ei tullut varmaan yhtään puhdasta hyppyä, ja ensimmäinen puhdas joka tuli, niin minulta lensi jalustin jalasta ja meinasin lentää selästä. Onni on ihana ja taitava isosisko, joka tuli karjumaan minulle verkan reunalle, sekä hevonen joka kestää minun mokailut, ja ei suutu herkästä!

 

Saatiin kuitenkin onneksi ne jokunen hyvä hyppy vielä ennen radalle lähtöä, niin olin ihan luottavaisella fiiliksellä. Ykköseste oli se samainen, joka metrissä heitettiin kenttään, joten ennen hyppyä otin varmuudella ja napautin raipalla kaulalle, sillä sellainenkin pieni merkki on Rebekalle todella hyvä muistutus, että nyt pitää nostaa kinttuja. Noh puhtaasti päästiin yli, ja sitten pitikin keskittyä jo satasella kakkosesteeseen, jonka tie tuli todella hankalana ja okseri oli jotenkin hankalasti siinä, ja vähän jäätiin ehkä pohjaan, ja varmaan puomien väri hämäsi Rebekaa, sillä Rebeka hyppäsi siitä suoraan läpi. Sanon suoraan että hämäsi, sillä Rebeka on suhtkoht tarkka jaloistaan, ja kuten videoltakin näkee, niin se ampuu totaalisesti läpi siitä. Ja paikkakaan ei ollut liian pohjassa Rebekalle, sillä R on sellainen hevonen joka hyppää mieluummin pohjasta kuin kaukaa. Ei siinä mitään, matka jatkuu. Rata oli muuten suhtkoht sujuva ja hyvä. Se oli sellainen rata, mihin ei voi olla kuin tyytyväinen! Sijoitus oli 10/21, ja luokassa oli tosi monta pahaa vastusta, ja ei mikään helpoin tuollaisella laukalla vänkäävälle hevoselle, joten, ehkä on pakko myöntää että tuo hevonen on kultaa!


 Kaikki kuvat (c) Pinja & Nanna

Kaunis poni <3

Tämä ja seuraava kuva XDDXDD

323# Uusi koulupenkki

Ostin Sampan itselleni lähes 7 vuotta sitten. Sampan mukana tuli koulusatula ja estesatula. Noh, molemmat oli ihania, ja hyvin kestäneet niin mitä niitä turhia vaihtamaan.
Jokunen viikko sitten aloin kuitenkin miettimään, että olisiko aika uudelle koulusatulalle. Entinen, merkitön koulupenkki, jonka polvituet olivat lötkähtäneet jo lähes kokonaan pois, jalustinhihnojen ne pidikejutut olivat molemmat melkein irti, ja siiven alareuna oli kulunut puhki. Oli siinä istuin osassakin jo jokunen kolo. Uskollisesti se oli ollut käytössä, ja sopi hevoselle kuin hevoselle selkään, niin mikäs siinä, hyvä istua, niin miksikäs sitä pois heittämään.
Alkoi kuitenkin tulla hieman sellainen fiilis, josko löytäisi hieman paremman, jota voisi Sampalla käyttää. En minä toki uskollisesta ystävästä luovu, se sopii nimittäin Sampan säkähirvitykseen, Vaavin säättömään selkään, Tiitun ruikulaan ja Rebekan lähesnormaaliin selkään.

Noh, satula-auto tuli muutenkin tänne, sillä muillakin oli asiaa, niin päätin että nyt, rahaa on säästetty ja jos löytyy hyvä, niin sitten voin satsata kunnon koulupenkkiin astetta enemmän, sillä kasvamassa on yksi isosäkäinen varsa ;) ( Samira on tulossa ihan äitiinsä!)
Kahta penkkiä kokeiltiin, ja ensimmäinen ei vain ollut minulle yhtään hyvä. En voinut istua ollenkaan alhaalla, sillä jalat ottivat polvitukiin tosi ikävästi, ja en tykännyt yhtään.
Sitten löytyi toinen satula.
Heti kun istuin siihen niin sanoin että olen taivaassa. Siltä se tuntuu! Satula oli jotenkin meille kuin Tuhkimon lasikenkä. Sampan selkään se ei ollut ihan täydellinen, mutta sen selkään ei nyt ole mahdollista löytääkkään täydellistä, sillä Sampalla on kauhea säkä. Mutta etuosan korotuksella, se oli hyvä Sampan selkään ja minulle penkki on juuri hyvä.
 Barnsbyn Kanter on siis kyseessä, ja satula on yksinkertaisesti täydellinen.

Tämä koulupenkki asia ei kuulunut tähän juttuun oikeastaan mitenkään, mutta tuli mieleen kun kyseinen satula on kuvissa käytössä.
Mentiin päivää satulan oston jälkeen koulutreeni. Samppa ei ollut mikään järin mahtava, mutta huomattavasti huonompiakin hetkiä on ollut. Keskiravit onnistuvat nyt kyllä tosi hyvin, ja kiva istuakin kun on hyvä satula!

Tuolloisella kerralla vain läpiratsastelin, ja sitten tehtiin keskiraveja.
Keskiravit sujuivat yllätävän hyvin. Sampan kanssa keskiaskellajit ovat vaikeita, sillä mummeli lähtee mielellään juoksemaan pääpystyssä ja ampuu altapois, mutta tuolla kerralla ravit varsinkin onnistuivat todella hyvin. Sain ponin kuulolle, ja oli hyvä fiilis!

Hieno poni <3

322# Koulukisat Vuokatissa

13.3 oli Vuokatissa 2-tason koulukisat. Mentiin Sampan kanssa HeB, ja ohjelmana oli Nuorten hevosten kenttäohjelma. Lähdin vähän ristiriitaisilla fiiliksillä, en ollut treenannut kuin yhden kerran kisoja varten, ja senkin kävin pari päivää aiemmin nopeasti meidän kotimaneesissa, joka ei ole pitkän radan pituinen. Ja edellisenä päivänä oli kotona estekisat. Fiilis ei siis suoraan sanottuna ollut mikään varmin, ja kisapaikalla sanoin ehkä useimmiten että Mitä helvettiä teen täällä, miksi oon  täällä tai mä haluan kotiin. 

 Verkassa Samppa ei mitenkään loistanut, mutta ei ollut myöskään huono. Tosin saattoi johtua siitä, että itseäni jännitti niin paljon etten osannut pitää ohjia kunnolla edes kädessä. Ja kun näin muita hevosia ketkä kilpailivat...
Herranjumala, muut siellä kunnon kouluhevosilla ja sitten oltiin me siellä!

Rata alkoi ihan hyvin, ja Samppa oli aikalailla kokoajan hyvin kuulolla. Tarkasti en rataa muista, mutta Samppa oli aika tasainen, pitäs vain ite opetella ohjat pitämään käsissä, mikä varsinkin keskiravissa joka oli keventäen, näytti kuvista katsottuna tosi ikävälle, ja kädet menee ihme linkkuun kuten ylemmässä kuvassa.

Radan jälkeen fiilis oli niin helpottunut. Selvittiin loppuun asti hengissä, ja olin itse tyytyväinen. Oli varmaan oikeasti parhaita ratoja mitä olin ratsastanut, ja tiesin että jos ohjat olisi kunnolla ollut kädessä, niin olisi vielä parempaan pystytty!
Siinä sitten prosentteja jännättiin, ja olin varma ettei ehkä kuitenkaan yli 60,00 % yli päästäisi. Noh, siinä oli sitten suuri järkytys kun prosenteiksi kuulutettiin 62,708%. Toiselta tuomarilta oli muistaakseni suunnilleen 61,5% ja toiselta 63,4%. En ole ihan varma noista kun niitä ei papereissa lue. Mutta kuitenkin. Minun esteponi!

Paperissa ei ollut yhtään 5,0, ja 5,5'kin oli vain muutama toisen tuomarin paperissa!
Paras numero oli 7,0 ja huonoin siis 5,5. Loppukommenteissa oli toiselta tuomarilta
Kokonaisuutena aktiivinen, sujuva ratsastus. Lisää tuntumaa eteen -> ryhtiä lisää. 
ja toiselta Puhtaasti,tahdikkaasti liikkuva hevonen. Tänään muoto epävakaa läpi ohjelman. Säilytä vielä tasaisempi ohjastuntuma.
Oli kyllä aika epäuskoinen fiilis noita papereita lukiessa, ja nytkin kun niitä selailee niin on sellainen "Puhuuko ne varmasti oikeesta hepasta" -fiilis.

Samppaa ei lopputervehdyksessä kiinnostunut olla hevonen.

 Hienoin mummeli <3  

321# Kisakauden avaus

Päästiin 12.2 viimein avaamaan meidänkin kisakausi. Tosin Rebeka saa avajaisia vielä hetken odotella, kun meillä ei kotikisoissa ollut kuin 80cm asti luokat, niin ei päästy sinne hyppäämään.. Noh, kaikki aikanaan vain!

Kuitenkin kotona siis oli 1-tason estekisat, ja menin niissä ristikkoluokan sekä 80cm.
Ristikkoluokan menin Suokilla, joka nykyisin kutsumanimeltään Pirre. Pirre oli verkassa yllättävän reipas, ja tuntui tosi kivalta istua sen selässä pitkästä aikaa! Verkkasin ihan rauhassa, ja laukkaa en ottanut ennen hyppyjä, sillä ajattelin että menisi hirmu sähellykseksi. Verkkahypyt oli ihan okei.
Radalle lähdin ihan hyvillä mielin, ja rennolla asenteella, muutenkin huvin vuoksi me oikeastaan kisoissa oltiinkin.
Rata ei ollut hankala, ja Pirre lähtikin ihan mielellään liikkeelle. Rata oli sujuva, ja meni tosi hyvin, kunnes käänsin viimeiselle esteelle hieman liian tiukasti, ja siitä ei P tajunnut että pitäisi hypätä, niin puikahti ohi. Noh, ei voi mitään, uusi lähestyminen ja hienosti yli! :) Hieno putte!

Sampan kanssa taasen mentiin 80cm. Samppa meni Pinjan kanssa ennen meitä 70cm, niin se oli jo valmiiksi kilisemässä eteenpäin. Ei siinä, vähän yritin rauhoitella verkassa, ja sitten vain pari hyppyä, ja se olikin meidän verkka.  Radalle lähdin taas ihan luottavaisella fiiliksellä. Samppa oli tuntunut ihan hyvälle, ja vaikka arvosteluna oli tyyli, niin olin ihan luottavaisena, tosin olisin kyllä mieluummin halunnut aikaa ratsastaa ;) xd 

Kuitenkin, rata oli hyvä, ja puhdaskin vielä. Hieno mummeli! 

Kunnon jänis

320# Elämäni hevonen

Postaushaasteen linkki

Minun elämäni hevonen on suoraan sanottuna hirveä.

Se on ilkeä, se rakastaa kiusata kaikkia. Se suoraan sanottuna vihaa kaikkia.

Mutta silti, se on se minun ensi rakkauteni.

(c) Pinja Kuosmanen

 Kun ajattelee sanoja " Elämäni hevonen", niin tulisi mieleen esimerkiksi ensimmäinen oma poni, ensimmäinen vuokra/hoitoponi tai jokin vastaava. Sellainen kiltti. Ihana. Helppo. Sympaattinen. 

Jostain syystä mikään noista asioista ei kuvaa minun elämäni hevosta. 

Minun elämäni hevonen ei ole ensimmäinen omistamani, ei kovinkaan kiltti, suurimman osan ajasta ei tiedäkään sanasta ihana. Helposta tämä tamma ei ole kuullutkaan, ja sympaattisesta ei edes puhuta. 

Mikä siinä sitten on että se on elämäni hevonen? 

Jokin Sampassa sai minut rakastumaan siihen heti kun näin sen karsinassaan. Se on minun mielestäni todella outoa, koska noh, Samppa ei todellakaan ole kedon kaunein kukkanen.  

Sampan selässä on ollut aina sellainen fiilis, että tämä se on, se minun elämäni hevonen. Silloinkin kun hevonen nolaa sinut koulullasi vetämällä pukkilaukkaa hienojen hevosten keskellä. Köhköh, moi hinkulat! 

(c) Camilla Räsänen

 Samppa on aiheuttanut minulle paljon ongelmia. Ja estekammon. Ja maastoilukammon. Mutta silti, sen kanssa on aina turvallinen olo. Ja vaikka tiedän, että sen selässä pitäisi olla aina pienesti varuillaan, minun sisälläni elää vieläkin Sampan selässä ollessani se 9-vuotias hurjapää, jota ei pelota mikään. Eikä varsinkaan ikioman hevoseni selässä. Sehän onkin minun uljas pieni tammani. Se rakastaa heitellä ihmisiä selästä, mutta vähintään yhtä usein kun se on kisoissa minut heittänyt selästä, niin ollaan kilpailtu 100cm luokissa jättimäisiä hevosia vastaan, ja voitettu ne. 

(c) Emilia Turpeinen

 

 Ei tääl oo samanlaista komboo, ei oo samanlaista juttuu niinku meil, toista olemassa ei oo

(c) Emilia Turpeinen

Vaikka tämä hevonen ei ole täydellinen, ei todellakaan, se on se hevonen mitä minä rakastan täydestä sydämestäni, se on se hevonen jolle suutun jos se kehtaa kuolla, ja en tule ikinä unohtamaan mitä kaikkea se on minulle opettanut. 

(c) Pinja Kuosmanen

 

319# Koulutreenit

Yllä oleva kuva on aikoja sitten käydyltä umpihanki-treeniltä, mutta siitä en koskaan postausta selvinnyt tekemään, mutta halusin laittaa tuon kuvan tänne, jotenkin niin ihana!
Kuitenkin, näistäkin treeneistä jo ainakin puolitoista viikkoa aikaa, mutta selvisin vihdoin tämä kirjoittamaan.
Mentiin Rebekan kanssa maneesissa ihan perus micklem-treeni. Askellajit läpi ja heppa rauhalliseksi. Alkuun Jepellä oli vähän sellainen juokse-tai-kuole-asenne, mutta treenin edetessä heppa parani.

Kun katsoo kuvia, niin voi veikata kumpi on meidän parempi suunta...

Ei vaan, vaikka vasen onkin parempi, niin ei valotus ihan onnistunut oikean suunnan kuvissa, niin en jaksanut niitä katsella, niin on pelkästään vasemmalta ! Nyt olen alkanut löytää kunnolla Rebekan oikeat nappulat, vieläkun kattelisin jotain muuta kuin niskaa, ja korjaisin ryhdin ja kädet siinä mukana niin olis aika jees ;)

318# Stara vuosien takaa

Puolitoista sitten suunnilleen minulle tuli Rebeka, ja tämä kaunis poni lähti pois. Sen jälkeen monesti on tarkoitus mennä sitä ratsastamaan, ja nähnyt kyllä ponia usein, mutta ratsastus jäänyt vain suunnitteluksi. Nyt viimein Vienna sattui tulemaan pariksi viikkoa meidän tallilaiselle liikutettavaksi, niin kidnappasin ponin itselleni tiistaina.
Viennan selkään kapusin ihan vain muistelufiiliksellä, että jos askellajit läpi ja hieman väistöjä tms.
Alkuun selässä oli sellanen mitä-ihmettä olo, siis ei ollut yhtään muistissa mitä pitäisi tehdä!

Vienna oli kyllä vieläkin ihan yhtä kiva ratsastaa, ja kun alun järkytyksestä selvittiin, niin saatiin ihan nättejäkin pätkiä. Oli tosi kivaa päästä pitkästä aikaa vanhan tuttavuuden selkään!

Ohjat voi ottaa käteen...

317# Estevalmennus

Päästiin Sampan kanssa pitkästä aikaa valmennukseen treenailemaan. Jännitti jo alkuun, sillä Samppa parina päivänä kuumunut ihan vain puomeista, ja pomppinut takasillaan vain, joten olin aika varma ettei valkasta tule mitään.
Noh, mummo päätti näyttää että hän osaa mitä vain. Olla vaikka laiska esteillä jos siltä tuntuu.
Alkuun Samppa oli oikeasti laiska. Siis minun Samppa, herranjumala! Tosin hetkeä myöhemmin kun saatiin kaasu kunnolla toimintaan, niin kyllä sitä vauhtia löytyi, tosin ei vieläkään mennyt Sampan kaahailuvaihde päälle, mutta se oli ihan kivaa, sillä treenin aiheena oli pikkutiet!

Alkuun tuntui että Samppa tosiaan meinasi hyytyä, mutta kun sai  pohkeen läpi, niin meno parani huomottavasti.
Ekaksi mentiin ympyrällä kavalettia molempiin suuntiin, ja sille tulikin ihan peruspomppuja, pari vähän huonommin muttei mitään mullistavaa. Sitten tultiin s-kiemuraaa kavaletti korkeuksilla, ja Samppa hoisi homman hienosti.
Siihen ruvettiin sitten lisäilemään esteitä, ja loppuun tultiin rataa.
Alkoi mummeli innostumaan, ja tuli tosi kivasti, vika rata n. 80-100cm korkeudella, ja Sampan ikäiselle alkaa olla ko ihan este, eikä edes tuntunut isolle! :)

316# Vaavilla kentällä

Pakollinen kuva vauvoista alkuun, on ne jo niiiin isoja! <3

Kuitenkin, mentiin Vaavin kanssa loppuviikosta kentällä, jossa oli jonkun verran lunta.
Kertaakaan kentällä ei oltu menty, mutta ei jännittänyt sillä Vaavi on ollut tosi kiva, ja ollaan jo laukattukin maneesissa! Laukkaa ei kyllä kentällä ruvettu ottamaan, sillä ajattelin että ihan sama mennä siinä hangessa vähän kevyemmin käyntiä ja ravia, ja käynnissä vähän treenata väistöjä, mitä ollaan kans aloitettu opettelemaan.

Vaavi oli muuten tosi kiva kentälläkin, mutta taisi se lumi vähän olla Vaavin mielestä turhan raskasta, niin ravissa rupesi loppua kohti jumittamaan. Pysähtyi johonkin, ja sitten joutui jonkun aikaa patistelemaan liikkeelle ennenkuin liikkui. Lopulta Mari tuli keskelle kenttää seisomaan juoksutusraipan kanssa varulta, mutta sitten ei enää pysähellytkään!

Vaavi on kyllä tosi mukava ratsastaa, vaikka vasta ollaan muutama kuukausi satunnaisesti menty!
Tosi miellyttämisen haluinen, ja vaikkei ole iso, niin tuntuu selästä juuri passelille, tosin korvat on kyllä ihan järkyttävän pienet! ;)
Ravissa ei siis tehty muuta kuin yritettiin pysyä koko aika liikkeessä, ja että kääntyy ja jos hidastetaan, niin että lähtisi vielä liikkeellekin!
Vaikkei treenit ollutkaan ihan parhaimmat, niin fiilis oli hyvä -on se vaan niin mukava ja eikä pelkääkään mitään erikoisempaa! 

Laatukökkö mutta Vaavi niin söpö!