Puolitoista sitten suunnilleen minulle tuli Rebeka, ja tämä kaunis poni lähti pois. Sen jälkeen monesti on tarkoitus mennä sitä ratsastamaan, ja nähnyt kyllä ponia usein, mutta ratsastus jäänyt vain suunnitteluksi. Nyt viimein Vienna sattui tulemaan pariksi viikkoa meidän tallilaiselle liikutettavaksi, niin kidnappasin ponin itselleni tiistaina.
Viennan selkään kapusin ihan vain muistelufiiliksellä, että jos askellajit läpi ja hieman väistöjä tms.
Alkuun selässä oli sellanen mitä-ihmettä olo, siis ei ollut yhtään muistissa mitä pitäisi tehdä!
Vienna oli kyllä vieläkin ihan yhtä kiva ratsastaa, ja kun alun järkytyksestä selvittiin, niin saatiin ihan nättejäkin pätkiä. Oli tosi kivaa päästä pitkästä aikaa vanhan tuttavuuden selkään!
 |
| Ohjat voi ottaa käteen... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti