147# Moikka poni :3

Moimoi Vienna, keväällä nähään sitten viimeistään. 

Tää tais tulla kaikille hiukan puskan takaa, jos te siis tajusitte että Vienna lähti?:3  En tosiaan ollut maininnut ollenkaan, kun en ollut varma että milloin yms.
Vienna lähti siis Ouluun eräälle tytölle vuokralle toukokuuhun asti. (Samalle tallille Sissin kanssa, vetääkö Oulu mun suosikkeja luokseen?) Joku varmaan pähkäilee nyt että " miksi?".
Minullahan on nyt omana Viennan lisäksi Samppa ja Vaavi, ja autan Maaran ja Bonitan ( Maaran varsa) kanssa, ja lisäksi vielä koulu. Eli yksinkertaisesti ei ole aikaa, joten tuli pikku helpotuksena kun "saimme" hankittua Viennalle vuokraajan, joka siis tosiaan huolehtii siitä nyt talven yli.
Ja vielä toinenkin syy, kuten varmaan huomaatte itsekkin, että olen Viennalle liian iso.

Ajattelin, että kertoisin tästä nyt niistä parista vuodesta jotka on tuon ponin kanssa tullut vietettyä.

Palataan joulukuun viidenteen päivään pari vuotta sitten.
Lähdimme Saaran,äitin ja isin kanssa katsomaan Lempäälään paria ponia. Toinen, nuorempi poni oli Turusta, joka tosin tuotiin Lempäälään, jossa voisin kokeilla sitä. Toinen taas oli Lempäälässä.
Ajoimme ensiksi maneesille jossa olimme sopineet kokeilevamme nuorempaa ponia. Kun näin ponin, olin myyty. Suloinen, punarautias pikku tamma. Ensiksi ratsasti Saara. Hän verrytteli ponin, hyppäsi tällä jopa 110cm. Katselin innoissani, milloin oikein pääsisin ratsastamaan! Nousin ponin kyytiin, ja Saara varoitti heti että se oli laiska. Aloitin perusratsastelulla, ja Saara neuvoi kokoajan. Poni tuntui ihanalle, ja muutaman hypyn jälkeen olin aivan varma, tämä se oli, se poni jonka halusin Sampan lisäksi itselleni!

©Tiina.T

Kaupat tehtiin, pakkasimme ponin varusteet autoon ja lastasimme ponin. Punarautias ponitamma, nimeltään Vienna, oli nyt minun. Lähdimme ajamaan kotiin, ja Vienna matkusti nätisti kopissa koko pitkän matkan. Kotiin tultuamme kello oli jo paljon. Sinä maanantaina kuitenkaan en saanut heti unta. Olin niin innoissani!

Seuraava päivä oli tiistai. En ollut kertonut parille todella hyvälle kaverilleni Viennasta, he olivat tulossa vuokraamaan Samppaa ja Karista. Emilian ja Jennin tultua tallille kävelimme suoraan Viennan aidalle, ja tytöt olivat molemmat hämmentyneitä. " Kuka tuo on?" kuului melkein ensimmäisenä. 

Otimme ponit talliin, ja lähdimme ratsastamaan. Vienna oli aika ujo, ja minua hieman jännitti selässä. 

Käynnissä kaikki sujui hyvin. Samoin aluksi ravissa... Kunnes alkoi rodeo. Vienna vain esitti pelkäävänsä kaikkea ja sai hirveitä pukittelu kohtauksia. Päätin  etten laukkaisi silloin, antaisi Viennan tutustua kunnolla kotiinsa ennen kuin laukattaisiin. 

Tällä tyylillä sujuivat ensimmäiset päivät. Joinakin päivinä en päässyt edes selkään, Vienna vain temppuili. 

Tätä rataa jatkuivat ensimmäiset viikot. Minua jopa kadutti, että olin halunnut Viennan. " Entä jos olisimme ottaneet sen toisen? Voisin jo vaikka kisata sillä?" Tuo ajatus piinasi minua. Lopulta rupesin pelkäämään Viennan selkään kapuamista. En halunnut ratsastaa. 

Kysyimme eläinlääkäriltä voisiko Viennalla olla jotain paikkoja kipeänä, kun se käyttäytyi noin. Eläinlääkäri totesi ettei, mutta kehotti minua vaikka lukemaan kirjoja Viennan karsinassa, tekemään jotain miten luottamus nousisi. Aloin todella lukemaan Viennan karsinassa, käymään vain kävelyreissuilla metsässä ( puolen metrin lumikinoksissa...) Luottamus kasvoi, ja lopulta uskalsin ruveta ratsastamaan kunnolla. 

Toki meille tuli huonojakin päiviä. Ensimmäisenä talvena pyörimme maneesissa, ja hyppäsimmekin vain vähän. Sitten kun alkoi sujumaan, lähdimme ensimmäisiin kisoihimme. Ne olivat koulukisat. Menimme HeC, saimme tulokseksi n. 53.00%. Ei siis järin hyvin, mutta minä olin iloinen. Pääsimme edes radan loppuun asti. Vienna varmaan pakahtui kehuista, minä taasen ylpeydestä. 

Toiset kisamme olivat Nerkoolla. Menimme estekisoissa luokat 50 & 60. Siitä se lähti. Voitimme molemmat luokat. Kuten seuraavissa kisoissakin, Nerkoolla nekin, ja niissä menimme 60 & 70. Ja menimme Nerkoolla kolmannetkin kisat, joissa myös voitimme molemmat luokat. 

Voi että olin ylpeä. Itsestäni ja Viennasta.

Rakastin tuota ponia niin paljon. Keväästä ja sitä seuranneesta kesästä en muista oikeastaan mitään.
Menimme Pieksänmäellä estekisat, joissa olimme 80cm ensimmäisiä ei sijottuneita ja 90cm kuudensia, ja 11 sijottui.
Niiden kisojen jälkeen ilollani ei ollut rajaa! Oli muitakin hyvin menneitä kisoja, mutta Pudasjärvellä oli molemmissa luokissa 40 osallistujaa, ja olimme ihan sijoituksissa kiinni!
Samalla minulla oli käytössä Maara.Kisasin molemmilla aktiivisesti, Sampallahan oli varsa jonka vuoksi sitä ei voinut kilpailuttaa. Kehityin Viennan kanssa harppauksin.

Syksy tuli ja meni. Tuli vuosi täyteen yhteistä elämää tuon ponin kanssa.  Talvella kehitys vasta alkoikin loikkimaan eteen päin. Talvi meni nopeasti. Tuli kevät, ja lopulta kesä. Kesällä huomasin kehittyneeni hirveästi, ja kasvaneeni. Viennaa oli alkanut vuokraamaan Pinja, joka kesäkuussa sitten ratsastikin Viennaa enemmän kuin minä. 

Vaikka ratsastin kesällä Viennaa vähemmän, se oli minulle todella tärkeä.
Kuten on edelleenkin. Voisi sanoa, että minulla ja Viennalla on viha-rakkaus suhde.
Joskus tuntuu etten siedä sitä lainkaan, ja kun olen vähän aikaa rapsutellut ponia, tai ratsastanut niin tulen tulokseen että se on paras. Joskus se on vain vähän kusipää :d Mutta ihanin kusipää koko maailmassa <3

Mitä jalka tekee? Harva tietää ja lopuille ei kerrota. Tänään pellolla <3 

Mutta tämä varmaan ainoa juttu Viennasta nyt seitsämään kuukauteen, mitä tänne on tulossa ;o
Hui miten selviän sinne asti? Noh, tekemistä kyllä ainaki on >:3


Se joka jaksoi lukea tänne asti.. Sankarini.
//Smallukka
ps. käykääs vilkaisee se tänään julkaisemani toinenkin postaus ;)