Meillä oli perjantaina Rebekan kanssa vakava koulutuuppailu päivä. Tai ainakin yritys oli kova. Minulla, ei niinkään Rebekalla.
Heppa työskenteli ravissa huippuhyvin. Sain hyvin istuttua alhaalla, ja hevonen oli miellyttävä kaikin puolin, mitä se ei ravissa yleensä ole. Laukassa se oli sitten kaikkea muuta. Yleensä laukka on meillä se vahvin, vaikka se on muiden mielestä kauhea istua, minä tykkään siitä ja rakastan työstää laukkaa, jotta se vahvistuisi ja sitä myöten saisin sen mukavammaksi istua.
Huoh. Silloin se ei onnistunut. Tuntui kuin olisin ratsastanut etupainoisella suomenhevosella. ( Sori, minä en mikään suokkiystävä siis ole! ) Rebeka vaan veti kokoajan ohjaa pois, joten ei edes huvittanut tehdä mitään sen kanssa, kun ei kuunnellut. Laukkasin molempiin suuntiin vain siten, että se olisi hetken kevyempi kädelle, ja kun se saavutettiin, niin siirryin takaisin raviin.
Laukassa tuhlattiin silti ihan hirveän pitkän aikaa, vaikka vaatimus ei ollutkaan suuri...
Noh, kaikilla on huonoja päiviä.
 |
| Miks mä rönötän tollai... |
 |
| Loppuraveja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti