Tuplahan oli siis meillä ollut jo neljä vuotta, Saara koulutti sen kokonaan itse.
 |
| Talvi 2013 |
Se oli luonteeltaan aina todella kiltti, ja sellainen hevonen joka hurmasi kaikki.
Minä tosin aluksi en pitänyt siitä.
Sain olla apuna ratsastamassa sitä kun se oli kolmevuotias.
Se oli ensimmäinen kerta kun minä olin siellä selässä.
Tupla säikähti jotain, ja veti hirmut pomppuraivarit; pystyyn,pukki,pystyyn,pukki. Sitten päätin etten ratsasta sillä enää ikinä.
No, toisin kävi.
 |
| Ensimmäinen hyppykerta kesällä 2012, 115cm |
Talvella 2011-2012 rupesin liikuttamaan tuplaa silloin tällöin kun Saara oli koulussa kauempana, eikä itse kerennyt ratsastaa. Sittenkun Saaran koulut loppuivat, siirtyi Tupla takaisin Saaralle. Ei se minua haitannut, en ollut kiintynyt hevoseen, se oli vain ollut minulla vain liikutettavana. Kesällä 2012 Saara kuitenkin ehdotti että hyppäisin Tuplalla. Se oli houkutteleva ajatus, mutta tiesin että Tupla oli aika reipas niin en meinannut suostua.
Onneksi Saara sai minut suostuteltua siihen.
Hyppäsin silloin Tuplalla silloisen "ennätykseni", 115cm. Tykkäsin mennä Tuplalla tosi paljon, ja rupesin ratsastelemaan sillä enemmän. Menimme yhdet koulukisatkin, joissa olimme muistaakseni ihan sijoitusten lähellä, en muista tarkemmin.
Sitten tuli syksy, ja Saara ilmoitti että lähtee talveksi töihin Kanarialle.
Hän pyysi että minä ottaisin Tuplan treeniin, ja kisaisin sillä. Innostuin heti.
Kilpailin muutamia kisoja, ja pääsimme Tuplan kanssa aluerenkaaseen.
 |
| Talvi 2013 |
Mutta ennen kaikkea, voitin sen luottamuksen ja pidimme hauskaa! Muistan ensimmäiset kerrat ilman satulaa sillä, miten ihana se oli ratsastaa.
Se vain oli niin.. ihana!
Kun Saara tuli kotiin, ja otti Tuplan taas enemmän omaan käyttöön, luovuin Tuplasta tietysti, mutta halusin ratsastella silloin tällöin sillä.
Hyppäsin sillä parhaimmillaan 120cm, ja kisoissa 90cm. Keväällä Tupla vaihtui suunnilleen kokonaan Saaralle, ja lopettelin sillä ratsastuksen suunnilleen kokonaan. Minulla oli omatkin ponit, joita piti liikuttaa niin aikakaan ei oikein riittänyt. Alkukesästä tuli ihmisiä katsomaan Tuplaa.
He tykästyivät hevoseen. Silloin en enää ratsastellut Tuplalla juuri ollenkaan, mutta silti se hiukan
harmistutti.
 |
| Kevät 2013 |
Tietenkin olin onnellinen että se pääsisi hyvään paikkaan ja niin edes päin, mutta silti.
Sitten tuli se päivä kun se haettiin pois. Edellisenä päivänä Reetta oli käynyt vuokraamassa sitä, ja katselin vain ratsastusta. Olisin itsekkin halunnut mennä sillä, mutta tiesin että sitten harmittaisi vain enemmän.
Silloin kun ostajat tulivat hakemaan Tuplaa, muistan kun äiti sanoi ettei varmasti voisi olla itkemättä kun Tupla lähtee. Hän lähti vielä "hyvästelemään" Tuplan, ja pyysi minua mukaan. Minä en halunnut.
Se ei johtunut siitä että minua ei kiinnostaisi. Vaan siitä, kuinka rupeaisin itkemään, ja minulle tulisi kovempi ikävä. Ihan kuin Sissin kanssa.
Tuplakin omalla tavallaan hurmasi minut. Tätä hevosta minulle tulee, ja on jo, todella kova ikävä <3
Lopuksi, vielä video minkä tein tänään Tuplasta.
Love ya, Tuplis<3
// Smallukka
ps. Arvatkaa kuka itki koko ajan kun kirjoitti?
mulla on iha kauhee nyyhky-fiilis näitten postausten jälkee;(tupla oli kyl huippu!♥
VastaaPoistaItekkin tääl itkeny jonkun aikaa ;(
PoistaTuplis on paras<3