12# Memories..

Hei jälleen.
Nyt oon ollut ahkera! Mut eiliseltä lupaamani video, en kerennt laittaa eilen niin tässä! :)

Tänään oli perus päivä, ja sit ridatunti ja normia. Tytöille kiitos muuten eilen kun kuvasivat mua.
Ja huomasin äsken, et musta on tullut tyttömäisempi. Äskenkin pillitin täällä. Kiitos, muistot.. Sissiä niin kova ikävä ja mietin mitä tehtiin silloin aikoinaan ja tajusin etten pakosti enää ikinä ees nouse sen selkään...

Reetan muokkaama <3

Ja vielä kun Reetta oli muokannut musta ja Sissistä kuvan, ja Juulia on muokkaamassa, niin tuli sellanen tunne et -hei miks mä en pääse sen luo?-  Ja itku.  Nyt tekis miel vaan mennä Sissin luo, halata ja hoitaa sitä. Elää kaikki ne hetket uusiksi mitä me sen kaa elettiin. Ihan kaikki. Ne huonotkin. Ja sekin kun se raahas mut tallista keskelle pihamaata ja mä vaan kiroilin ja yritin pysäyttää sitä. Ja ei mulla ollut mitään mahdollisuuksia. Se veikin mut pihamaalle.

Juulian muokkaama! <3

          

 Sit rupesin kuuntelee sellasta musaa, mihin  voisin tehdä siitä muistovideon ja löysin heti pari. x ja x. Kirjotin tosta Jos Menet Pois ton ekan säkeistön ja kertosäkeen kirjottamaani muistotarinaan Sissistä. Toivottavasti pääsen kattoo sitä lähiaikoina. Niin kauhee ikävä. Tuli mieleen et mitä haluun joululahjaksi, ja sain äitiltä ja iskältä kameran ja sanoin et tarvii muuta, niin tuli mieleen et haluun viel yhen asian. Päästä Sissin luo. Mä en oikeesti tiiä miks se vaan hurmas mut. Sissi vaan oli niin ihana. Ja mukava, Ja nyt poissa mun luota.
 Musta oli kiva aina kun pääsin selkään, ja en ois jättänyt kertaakaan väliin. Enkä jättänyt. Se oli niin ihana. Ne askeleet! Siitä tuli semmonen tunne et hei, mä oon kingi. Ja mulle tuli Sissillä ratsastaessa heti alusta alkaen sellanen fiilis et tää ois se oikee. Tiesin koko ajan et se oli myynnissä, mut leirillä vasta innostuin siitä. Yritin kinuta äitiä ostaa sen mulle, mut se luuli et mä vitsailin. Mä olin koko ajan tosissani. Mä oikeesti halusin sen hevosen.

 En ois ikinä halunnut uskoo sitä et se oikeesti lähtee pois. Ajattelin, ja ajattelen vieläkin et se vaan on jossain ylläpidossa. Mut ei se auta nyt. Se on oikeesti myyty. Tehty mikä tehty. Sissi oli vaan niin hurmuri neiti. Sinä päivänä kun Sissi lähti, olin koulussa ja ihan hemmetin masentunut. Teki mieli vaan parkua ja lähtee kotiin. Mä niin rakastin sitä.  Ite mä en tiiä miks tai miten se sai hurmattua mua. Kunhan teki sen. Mä oon ollut kokoelämäni hevosten parissa, ja yksikään meillä ollut hevonen ei oo tehnyt muhun niin kovaa vaikutusta kuin se tai Mandi. Mandi oli vähän samantyppinen,iso,hömppä ja kiltti. Laitan joskus siitäkin kuvan, jos muistan.

 Tän postauksen piti olla pirtee ja mun piti tehä tää orista mutta suunnitelmissa käväisi muutos. Tuli vaan niin kauhee ikävä.

Ja musta ois ihan kiva saaha aina kommenttii, mä en tiiä ikinä lukeeko näitä kukaan...

// Sallukka